Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kantrin historiaa arkiston asiakirjojen valossa vuosilta 1996 - 2000.

Miten ja miksi Kantri syntyi? Keitä olivat toimijat Kantrin alkumetreillä?

Vastauksia kysymyksiin löytyy useasta Kantrin arkiston asiakirjasta. Enkä parhaimman kokonaiskuvan asioista antaa loppuraportti, joka on laadittu vuonna 2000 POMO – kauden päätteeksi silloisen johtokunnan ja työntekijöiden toimesta. Raportissa kuvataan Kantrin toimintaa sekä ennen yhdistyksen perustamista että sen alkuvuosina. Siksi on aiheellista esittää se kokonaan. Raportin lomaan olen lisännyt arkistosta löydettyjä asiaa tukevia asiakirjaotteita.

”Kantri seutuohjelman loppuraportti 30.9.2000 

  1. Valmistelutyö ennen POMO-kautta

Kylien välinen yhteistyö oli Tampereen seutukunnassa samoin kuin koko Pirkanmaalla tapahtunut vuodesta 1992 Pirkan Kylät ry:n avulla. Kehittämistarpeiden lista oli pitkä jo ennen Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kehittämistarpeet liittyivät kiinteästi kylien kehittämiseen.

Tampereen seutukunta oli maaseudun kehittämistoiminnassa hankerahoituksen ulkopuolelle jäävää aluetta vuosina 1995 -1996. Leader II haku ei ulottunut ns. valkoiselle alueelle ja 5B-tukialue ympäröi seutukuntaa. Tiedossa olevista rahoitusmahdollisuuksista oli pientä toivoa päästä osallisiksi silloisen maaseutuelikeinopiirin erillisrahoituksesta, jossa ei ollut aluerajoituksia. Pirkan Kylien yhteistyöverkostoa käyttäen kokoonnuttiin harkitsemaan kartoituksen tekemistä ja valittiin asiaan kylien edustajien työryhmä.”

Pilottikylä hankkeen työryhmän kokous pidettiin 26.9.1996 Maa- ja metsätalolla Tampereella. Kokouskutsussa asiaksi ilmoitettiin käsiteltäväksi Pilottikylän aloitushankkeen hakemus, kutsujana Juha Tanila maaseutuelikeinopiiristä. Muut läsnä olleet olivat Pirjo Manninen Lempäälän Mattilasta, Esko Arola Ylöjärven Metsämaalta, Esko Sarin Nokian Tottijärveltä, Arto Uusitalo Vesilahdelta ja edusti Pirkan Kyliä, Marjukka Lähdekorpi-Ojala Vesilahden Rämsööstä, Aino Maijala Vesilahden Narvasta ja Timo Hanhilahti Tampereen Viitapohjasta. Kokouksessa Juha Tanila esitteli Pilottikylä- hankkeen. Hankeen tavoitteena oli selvittää seutukunnasta mukaan tulleiden kylien kehittämiskohteet työllisyyden, ympäristön ja asumisen osa-alueilta ja rahoituslähteet. Projektin vetäjäksi esiteltiin Timo Hanhilahti Tampereen Viitapohjasta.  Kylien edustajia pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin kylätyöryhmän saamiseksi jokaiseen pilottikylään. Jokaisessa pilottikylässä tultaisiin tekemään päivän mittainen kyläkierros ja sen jälkeen samana päivänä/iltana voisi kylätyöryhmä kokoontua yhdessä vetäjän kanssa. Kylissä tultaisiin järjestämään myös kyläillat, joissa pilottikylä-projektia selvitellään ja kerätään uusia ideoita ja asukkaiden mielipiteitä. Lisäksi muistio kertoo että projektin aluksi vetäjä tulisi keräämään yleistä tietoutta ja hoitaisi sidosryhmäsuhteita, jonka jälkeen kyläkohtaisesti ryhdyttäisiin yhteistyöhön kylien yhteyshenkilöiden ja kylätyöryhmien kanssa.

”Selvitystyölle saadun rahoitusavun turvin tehtiin kyläkierroksia, kartoituksia, kyselyitä ja yksinkertaisia hahmotelmia mahdollisista hankkeista. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä noin 300 henkeä.”

Rahoitusapu tuli alueen kunnilta, Pirkanmaan Liitolta ja maaseutuelinkeinopiiriltä.  Rahaliikenteen hoiti Nokian kaupunki. Vuoden 1996 loppuun mennessä Hanhilahti oli kerännyt kyliltä hankeaihioita ja kehittämisideoita Pilottikylä hankkeeseen osallistuneista kylistä ja tavannut erilaisia sidosryhmiä, joilla oli jotain tekemistä maaseudun kanssa. Vuoden 1997 alkupuolella hankeideat oli lajiteltu erilaisiin toimenpiteisiin ja osa ideoista jalostettu yhteisiksi seudullisiksi hankeaihioiksi, kuten maisemasuunnitelmat, kyläavustajaselvitys, kehittämishankkeet jne. Niinpä jo aikaisessa vaiheessa otsakkeisiin tuli ympäristönsuojelu, asuminen, yhteistyö ja elinkeinot. 

14.1.1997 päivätyssä muistiosta ilmenee suunnitellut avustustasot erilaisille hankkeille ja kokonaisbudjetti.

5.2.1997 seurantaryhmän kokouksessa esiteltiin ja käsiteltiin valmis esiselvitys;

 Pirkanmaan PILOTTIKYLÄ hanke 1997, esiselvitys.

Kuva selvityksen etukannesta. Sivuja kaikkiaan 16.

 Kirjasesta selviää seuraavia asioita:

Seurantaryhmään kuuluivat Juha Tanila, valvoja, Pirkanmaan Maaseutuelinkeinopiiri, Esko Arola, Ylöjärvi, Asko Brander, Kangasala, Markku Lahti, Pirkkala, Marjukka Lähdekorpi-Ojala, Vesilahti, Aino Maijala, Vesilahti, Pirjo Manninen Lempäälä, Esko Sarin, Nokia, Arto Uusitalo, Pirkankylät ry ja Timo Hanhilahti, sihteeri esiselvityksen tekijä.

Sisällöstä muutamia poimintoja

”Esiselvityksen kohdealueen valinta

Tampereen keskusseudun teollistuneisuudesta johtuen on Pirkanmaalla usean kunnan alue, joka ei kuulu EU:n tavoite 5b-ohjelmiin. Pilottikylä hankkeeseen haluttiin saada otos tuosta ”valkoiseksi alueeksi” kutsutusta Pirkanmaan maaseudusta. Hankkeeseen valittiin yhteistyössä kuntien kanssa 1-2 kylää jokaisesta seitsemästä kunnasta. Hankkeeseen osallistui 5b-alueelta Vesilahden kunta ja sieltä Narvan ja Rämsöön kylät. Muut kunnat ja kylät: Kangasalan kunnasta Saarikylien-Vehoniemen kylä ja Lihasula-Palon kylä, Lempäälän kunnasta Mattilan ja Lastusten kylät, Nokian kaupungista Kuloveden ja Tottijärven kylät, Pirkkalan kunnasta Hyrsingin ja Sankilan kylät, Tampereen kaupungista Kapeen ja Viitapohjan kylät sekä Ylöjärven kunnasta Takamaan kylä.

Esiselvityksen tehtävänä oli selvittää mukana olevien kylien kehittämiskohteet 1) työllisyyden, 2) asumisen ja 3) ympäristön näkökulmasta.”

Matkailun osa-alueelta esiteltiin seuraavat hankeaihiot:

Vesilahden - Tottijärven alueelta yhteinen Narvan kylähanke joka lisäisi Narvan kylän ja lähialueen matkailupalveluja ja parantaisi yritysten toimintaedellytyksiä. Saarikylien matkailualue hankkeessa valjastettaisiin Saarikylien henkiset ja fyysiset resurssit kulttuuripainotteisen matkailun ja sitä tukevan maatalous- ja käsitöiden jalostukseen ja suoramarkkinointiin.

Paarlahden vuonohankkeessa Viitapohjan kyläläiset kehittäisivät vuonosta kiinnostavan lähimatkailuun erikoistuneen kohteen oheispalveluineen. Kapeen luontovaellus-hankkeessa luotaisiin luontovaellusyritys.

Kyläavustajat -hankkeessa selvitettäisiin kyläavun tarve ja luotaisiin neljä työpaikkaa. Rämsöön kyläyritys-hankkeessa muutettaisiin asukkaiden yhteistyötä ja harrastuksia taloudellisiksi hankkeiksi kylän hyvinvoinnin ja tunnettuisuuden lisäämiseksi.

 

Asumisen osa-alueelta esiteltiin seuraavat hankeaihiot ja toimenpiteet:

Mukan oleviin kyliin luotaisiin ajan tasalla oleva kehittämisohjelma, jossa selvitetään kylän selviytymisstrategia vuoteen 2010. Kyliin valittaisiin kyläkehittäjät jotka toimisivat yhdyshenkilöinä, osallistuisivat koulutuksiin ja vastaisivat ohjelman laadinnasta. Tavoitteena olisi kylien vahvuuksien kehittäminen ja asukasmäärän kasvu tai ainakin säilyminen nykytasolla. Kylätoimintakeskus-hankkeissa kunnostettaisiin kylätalot, varustettaisiin ne tarvittavilla toimistolaitteilla Rämsöössä, Tottijärvellä ja Kulovedellä, lisäksi varauduttaisiin tilojen kunnostukseen Hyrsingissä ja Sankilalaiset tekisivät kyläänsä Satupuiston lapsille. Kansainvälisyyshankkeessa ala-asteen ylimpien luokkien oppilaat lisäisivät kansainvälistä tietouttaan ja hankkisivat yhteistyökumppaneita muista Euroopan maista. Tavoitteena olisi 50 oppilasta / 3 vuotta.

Ympäristönsuojelun osa-alueelta tehtäisiin seuraavat hankkeet:

Maisemahankkeessa tehtäisiin maisemasuunnitelmat Kapeen, Lihasulan, Mattilan, Narvan, Rämsöön, Saarikylien, Takamaan ja Viitapohjan kyliin. Lihasulassa tehtäisiin maisematiehanke. Ympäristöasumishankkeessa Lempäälän Mattilan kylässä syvennettäisiin asukkaiden tietoisuutta ympäristöstä ja kestävän talouden periaatteilla tapahtuvasta elintavasta. Säijän ympäristö- ja virkistysohjelma-hankkeessa Säijän kylässä Pyhäjärven rannalla oleva maa-alue kunnostettaisiin virkistys- ja kokoontumistarpeisiin.

Loppuraportista voimme lukea;

”Kun oli saatu kokoon kolmivuotiseksi tarkoitettu 3,3 mmk:n hankeluettelo vuoden 1997 alussa, tuli tieto, ettei hankerahoitusta voida Tampereen seutukuntaan saada.

Edellä kuvattu prosessi ei tuottanut hankerahoitusta, mutta jakoi tietoa, antoi koulutusta sekä vetäjille että asukkaille ja valmisti maaseudun asukkaita uuteen ajattelutapaan, jossa ainakin kyseltiin” mikä se semmoinen hanke muka on.” Pääosa valmistelutyössä esiin tulleista kehittämistarpeista saatettiin jossain muodossa muodostaa POMO-hankkeeksi seuraavina vuosina”

Arkistosta löytyy 3.2.1997 päivätty luonnos muistiosta nimeltä SEUDULLINEN KEHITTÄMINEN/ SEUTUOHJELMA, lähettäjänä Maa- ja metsätalousministeriön alainen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Kahdeksan sivuisessa luonnoksessa on selvitetty mitä ollaan tekemässä ja miksi. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut vuonna 1995 työryhmän laatimaan maaseudun kehittämisohjelmaa. Valmistuneessa ohjelmassa on ehdotettu LEADER-toimintatavan laajentamista koko maahan. Aikatauluna on vuoden 1997 loppuun mennessä.

Luonnoksella annettu tieto on ollut ilmeisen lupaava, koska 7.-8.3.1997 järjestettiin jo hankekoulutusta Tottijärven ala-asteella; Hanketoiminnan perusteet – mikä on hanke, entä kylähanke?  Kouluttajana olivat Tuula Isosuo, Helsingin yliopistosta ja Juha Tanila, Pirkanmaan maaseutuelinkeinopiiristä.

Juha Tanila on toimittanut Timo Hanhilahdelle Maaseutuelinkeinopiirille ja Maankunnan liitoille lähetetyn muistion, jonka asiana on SEUDULLINEN KEHITTÄMINEN. Kansilehdessä on päiväys 11.3.1997. Lähettäjä on Maa- ja metsätalousministeriö.” Seudullisen kehittämisen määrärahat julistetaan haettavaksi torstaina 13.3.1997. Ohjelmaa kutsutaan lyhenteellä POMO (Paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelma). Oheinen muistio on tarkoitettu jaettavaksi kiinnostuneille.” Allekirjoittajina ovat ylijohtaja Timo Kotkasaari ja maaseutuneuvos Eero Uusitalo

11.3.1997 tehdystä muistiosta selviää, että rahoitusta esiselvityksen jalostamiseksi Leader-hakemukseksi haettiin alueen kunnilta ja Pirkanmaan Liitolta ja hakijana oli Nokian kaupunki. Tavoitteena oli taajamaläheisen maaseudun kehittämisohjelma ja sen kustannukset olisivat n. 9 mmk. Muistiossa on selvitelty mitä siihen mennessä oli jo tehty: Pilottikylä-hankkeen esiselvitys oli kohdistunut Tampereen keskusseudulla olevien kuntien maaseutukyliin. Vesilahti, Kangasala, Pirkkala, Lempäälä ja Ylöjärvi olivat kuntia ja kaupunkeja olivat Tampere ja Nokia. Esiselvitykseen oli valittu yhteensä 13 kylää kuntien esitysten pohjalta ja että kylissä kyläyhdistykset toimivat kontaktipintana.      

28.4.1997 on saapunut kirje Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmältä POMO – ohjelmaa valmisteleville maaseutuelinkeinopiireille ja Maakunnan liitoille. Kirjeessä on ohjeita POMO-ryhmien muodostamisesta ja sen allekirjoittajina ovat Eero Uusitalo ja Sanna Sihvola.

28.5.1997 on Pirkanmaan maaseutuelinkeinopiiri antanut päätöksen Nokian kaupungin hakemalle Pilottikylä hanke/kehittäjäkoulutus- hankkeelle. Määrärahaa on myönnetty 10 000,00 markkaa. 

Seuraava merkittävä asiakirja on Hanhilahden lähettämä tiedote/kirje: ”Tämä kirje lähetetään Tampereen keskusseudulla olevien maaseutukylien edustajille; Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. ”Kirjeessä kerrotaan että edellisenä talvena tehdyn esiselvityksen perusteella osallistutaan POMO nimeä kantavan seudullisen kehittämisohjelman hakemusprosessiin ja että toteutuessaan POMO merkitsisi useiden miljoonien markkojen julkista tukea alueemme kehittämiseksi. Kirjeellä kutsutaan väkeä hakemisprosessiin liittyvään koulutus- ja käynnistystilaisuuteen 8.6.1997 klo 10-14 Pirkkalan kunnan valtuustosaliin. Koulutukseen osallistui 39 henkilöä.

10.6.1997 päivätyssä muistiossa näkyy ensimmäisen kerran merkintä: perusta oma yhdistys POMOA varten, säännöt jätettävä sisään 31.7.1997. Samassa muistiossa hahmotellaan tulevan yhdistyksen tehtäviä ja vastuita. Ko. muistiinpanot on tehty POMO- koulutustilaisuudessa Hämeenlinnassa. Koulutustilaisuuden materiaalista löytyy tieto että POMO-ohjelmaehdotukset on lähetettävä 31.7.1997 mennessä ministeriölle ja että ohjelmaa voi vielä täydentää 31.8.1997 saakka.

17.6.1997 pidettiin POMO-työryhmän kokous Maa-ja metsätalolla Tampereella ja paikalla olivat Olli-Pekka Heikkilä, Arto Uusitalo, Asko Brander ja Timo Hanhilahti. Siellä käsiteltiin maa- ja metsätalousministeriön kouluttajien esitystä, että POMO-seuturyhmät toimisivat tätä tarkoitusta varten perustetun, uuden yhdistyksen nimissä. Esiselvityshankkeen tekemisestä aiheutuneisiin kuluihin saatiin väliaikaisrahoitusta alueen kunnilta ja Pirkanmaan Liitolta, Nokian kaupunki toimisi isäntänä. Näin tehden voisi Hanhilahti kiertää kylissä puhumassa rahoitusmahdollisuuksista ja kuulemassa kylien tarpeita. Takana oli jo yksi tehty esiselvitys ja siihen haluttiin nyt lisää osallistujia. Seutuohjelmalle oli valittava nimi, asia jätettiin hautumaan.

”Kyliä kehitetään kesähelteelläkin”, 23.6.1997 päivätyn tiedotteen otsakkeella kutsuttiin kyliä POMO-seutuohjelman suunnitteluun. Tilaisuuksia järjestettiin 30.6 Kangasalla, 1.7. Aitolahti-Teiskossa, 1.7. Lempäälässä, 2.7. Vesilahdella ja 2.7 Nokialla. Tiedotteessa on mielenkiintoinen lause:” On huomattava, että tässä kerrotuilla hankerahoilla ei ole mitään tekemistä tavanomaisen yritysrahoituksen kanssa.”  ja  ” POMO hakemusta laaditaan Pirkan kylät ry:n alaisena olevan POMO-työryhmän toimesta. Tämä on ainoa kirje, joka teidän kyläänne lähetetään, joten jos olet väärä vastaanottaja, yritä toimittaa kirje esim. kyläyhdistyksen puheenjohtajalle tai sihteerille.”  

21.7.1997 on kokoontuneen POMO-työryhmän esityslistalla organisoituminen ja nimi.  

”2. Kantri ry:n perustaminen

Kantri ry perustettiin heinäkuussa 1997 ensisijaisesti toteuttamaan POMO-ohjelmaan pyrkivää Kantri-seutuohjelmaa. Perustamisvaiheessa mukana oli kaksikymmentä kyläyhdistystä, kaksi jäsenkuntaa ja muutamia muita yhteisöjä.”

Lehtijutusta ”KULKEEKO KYLÄ POMO- MOPOLLA VAI KULKEEKO KYLÄPOMO MOPOLLA”, jonka on kirjottanut Timo Hanhilahti Pirkan kylien tiedotuslehteen 1998, selviää seuraavaa Kantrin nimen valinnasta ja synnystä: ”KANTRIN SYNTY - Synnytyksessä lienee äitinä ollut Pirkan kylät. Isyyden suhteen on jo vaikeampaa, koska epäiltyjä on useita. Juha Tanila (silloinen yritystutkija TE-keskuksen maaseutuosastolla) pani alulle Pilottikylä- hankkeen ja kuuluu epäiltyjen joukkoon. Nimivaihtoehdoista tuli valituksi Takamaan koulun opettajan, Jussi Vahtokarin ehdotus.”  

Arkistosta löytyy asiakirja nimeltä PERUSTAMISASIAKIRJA.

”Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Kantri ry. – nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille liitteenä olevat säännöt. Tampereella 29.7.1997. Timo Hanhilahti, Esko Sarin, Olli-Pekka Heikkilä, Juha Tanila, Erkki Nikkilä”

Säännöistä tärkein vastaa otsikon kysymykseen: Miksi ja miten?

” 2 § Tarkoitus ja toimintamuodot

Yhdistyksen tarkoituksena on parantaa asukkaiden henkistä ja yleistä taloudellista hyvinvointia toimialueellaan sekä kehittää ympäristöä asukkaiden hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun näkökulmasta.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys

- maaseudun kehittämisohjelmien- ja hankesuunnitelmien, kuten paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelman, laatimista ja toteuttaa niitä  jne...”

Yhdistysrekisteriin Kantri ry vietiin 4.8.1997. Syyskuun 19. 1997 lähetetyllä kirjeellä on yhdistyksen rekisteröintiä kiirehditty toiminnan turvaamiseksi. Patentti ja rekisterihallitus teki päätöksen yhdistyksen hyväksymisestä ja merkitsemisestä yhdistysrekisteriin 10.11.1997.

Kantrin kotisivuilta voi lukea lisää Kantrin alkuajoista ja niistä toimista joita toteutettiin seutukunnassa POMO-kaudella.

Nyt vuonna 2014 ollaan jälleen samankaltaisessa odottavassa tilanteessa; alueen asukkaiden tarpeita on kuultu, ne on kirjoitettu ohjelmaksi ja rahoitussuunnitelmaksi ja nyt odotellaan ministeriön päätöstä. Omaehtoista toimintaa nimitetään nyt Leader-toiminnaksi ja maaseudun kehittämisyhdistyksiä Leader- yhdistyksiksi.  Viime vuodet toimintaa on hoitanut paikallisesti toimivaltainen Leader- toimintaryhmä. Toimeenpanija on koko ajan ollut sama vanha Kantri ry, lähes alkuperäisillä säännöillään ja metodeillaan.

Toivoa sopii, että jonain päivänä kaikki alueemme asukkaat ovat yhdenveroisia ja voivat toteuttaa paikallista omaehtoista kehittämistyötä. Viime vuosisadalla, lähes 20 vuotta sitten alkuun saatettu maaseudun omaehtoinen kehittämistyö jatkuu edelleen ja pyrkii laajenemaan kaupunkeihin. Jo tuolloin vuonna 1997 on suositeltu LEADER-toimintatavan laajentamista koko maahan. Nähtäväksi jää onnistutaanko siinä 2000-lvulla.

 

Airi Paananen Kantri ry:n hankeaktivaattori